Kun väsymyksestä tuli uusi normaali
Kaikkihan ovat väsyneitä, eikö niin? Olin niin tottunut omaan jaksamattomuuteni ja ajattelin sen olevan pääni sisällä, ettei käynyt mielessäkään, että sille voisi olla myös fyysinen syy. Muista levätä. Nuku tarpeeksi. Tee asioita, joista nautit. Syö hyvin. Liiku lempeästi. Näitä asioita olen yrittänyt edistää elämässäni erityisen paljon viimeisen puolen vuoden, vuoden aikana. Olen pitänyt kalenterin väljänä mutta yrittänyt myös nähdä ystäviä. Olen opetellut sanomaan ei, suhtautumaan itseeni armollisemmin, sietämään keskeneräisyyttä, sotkua, kaaosta ja tylsyyttä. Laittanut puhelimen pois, meditoinut ja kävellyt metsässä. Olen tehnyt kaikkeni, että tämä väsymys menisi ohi. Olen rämpinyt läpi kahden maisterintutkinnon, töiden teon opiskelun ohella, gradun teon töiden ohella, puoli vuotta kestäneen työnhaun, muutot, määräaikaisuudet ja kaiken maailman epämääräisyydet ja ajatellut, että kohta helpottaa. Kunhan valmistun, kunhan saan pidemmän työpätkän, kunhan pääsen alku
