Kun väsymyksestä tuli uusi normaali

Kaikkihan ovat väsyneitä, eikö niin? Olin niin tottunut omaan jaksamattomuuteni ja ajattelin sen olevan pääni sisällä, ettei käynyt mielessäkään, että sille voisi olla myös fyysinen syy.

Muista levätä. Nuku tarpeeksi. Tee asioita, joista nautit. Syö hyvin. Liiku lempeästi. 

Näitä asioita olen yrittänyt edistää elämässäni erityisen paljon viimeisen puolen vuoden, vuoden aikana. Olen pitänyt kalenterin väljänä mutta yrittänyt myös nähdä ystäviä. Olen opetellut sanomaan ei, suhtautumaan itseeni armollisemmin, sietämään keskeneräisyyttä, sotkua, kaaosta ja tylsyyttä. Laittanut puhelimen pois, meditoinut ja kävellyt metsässä. 

Olen tehnyt kaikkeni, että tämä väsymys menisi ohi. Olen rämpinyt läpi kahden maisterintutkinnon,  töiden teon opiskelun ohella, gradun teon töiden ohella, puoli vuotta kestäneen työnhaun, muutot, määräaikaisuudet ja kaiken maailman epämääräisyydet ja ajatellut, että kohta helpottaa. Kunhan valmistun, kunhan saan pidemmän työpätkän, kunhan pääsen alkuun uudessa työssä, kunhan sitä, kunhan tätä.

Kun väsymys ei mene ohi

Olen ajatellut, että okei, tällaista tämä sitten varmaan on. Työelämä ja aikuisuus. Sitä että jaksaa maksimissaan kerran viikossa tehdä töiden jälkeen jotain. Sitä, että etäpäivänä nukahtelee jatkuvasti sohvalle. Sitä, että treenistä palautuminen kestää monta päivää. Sitä paitsi kaikkihan ovat väsyneitä, eikö niin? Väsymys on normaalia.

Mutta arvatkaa mitä? Ei sen pitäisi olla. Kiirepuheen haitallisuudesta on puhuttu, mutta entäs väsymyspuhe? Tuntuu, että kaikki tekevät ylitöitä, heräävät aamujoogaan ja suorittavat elämänsä läpi. Miksi se pitäisi hyväksyä, että koko ajan käy puoliteholla ja jaksamisen rajoilla? 

Olin niin tottunut väsymykseeni, etten tajunnut, että sille voisi vielä tehdä jotain. Ajattelin, että väsymykseni on henkistä sorttia, ja täytyy vain jatkaa meditointia ja ein sanomista. Työhöntulotarkastuksen yhteydessä mittautin myös ferritiiniarvoni, kun pari ihmistä oli siitä mulle vinkannut. Väsymykselleni löytyi syy. Mulla on raudanpuute. Sitä voidaan hoitaa.

Kun kroppa sanoo stop

Raudanpuute voi alentaa keskittymiskykyä ja muita kognitiivisia toimintoja, hidastaa aineenvaihduntaa ja  palautumista, aiheuttaa alakuloa ja muita mielialaoireita, päänsärkyä, iho-oireita ja niin edelleen. Olin kuvitellut, että tämä olotila on normaali, mutta ei se taida ollakaan. Se on helpottavaa.

Oli oireiden pääsyy sitten henkinen tai fyysinen, on se ainakin opettanut arvostamaan entistä enemmän lepoa. Viimeisen vuoden aikana myös polveni, joka lakkasi käsittämättömästi suoristumasta ja käteni, jonka hermo meni pinteeseen niin, etten pystynyt kirjoittamaan, ovat pakottaneet minut paikoilleni. 

Se on ollut todella turhauttavaa. Mutta kun kroppa sanoo stop, ei sitä voi kuin kuunnella.

Viime viikot olen tankannut rautaa kaikessa mahdolissessa muodossa: ostanut tabletteja, syönyt tavallista enemmän lihaa (yleensä syön todella vähän), pinaattia ja parsakaalia. Alhainen ferritiini jakaa asiantuntijoidenkin mielipiteet.

Saa nähdä, alkaako raudan lisääminen vaikuttaa minulla ja millä aikataululla. Toistaiseksi on kuitenkin helpottavaa tietää, että on vielä jokin keino.  

- Anniina