Voiko murrosikä tulla uudestaan? – Ajatuksia ikääntymisestä

Tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että teini-ikä ei ehkä olekaan täysin takana? Näin ikääntymisen kynnyksellä mietin kaikkia niitä asioita, jotka ovat elämässäni melkein kuin teini-ikäisenä. Tai no, ei nyt onneksi sentäs ihan. 

Pengoin joku viikko sitten laatikoita, joihin olen varastoinut muistoja parinkymmenen vuoden ajalta. Löysin kaikenlaista kiinnostavaa: päiväkirjoja, julisteita, nimmareita, piirustuksia ja vaatteisiin ommeltavia bändimerkkejä. Siirsin bändimerkit toiseen jemmaan, sillä ajattelin, että niillä voisi tehdä jotain. No, viime viikolla ompelin ne mustan farkkutakkini sisäpuolella (sisäpuolelle siksi, koska kaikesta huolimatta pidän itseäni vähän liian dinosauruksena pukeutumaan rokkitakkiin).

Bändimerkkejä ommellessani aloin miettiä, että voiko murrosikä tulla uudestaan. Iisa ainakin laulaa biisissään tästä ja siitä luultavasti olen ajatuksen alun perin napannut. Minusta on vaan kovasti alkanut tuntua siltä, että 27-vuotiaalla Miljalla on yllättävän paljon yhteistä 17-vuotiaan Miljan kanssa.


Mutta miksi?

1. Tyyli. Olen aina suhtautunut sellaisella positiivisen huvittuneella tavalla siihen, että usein varttuneemmat aikuiset suosivat oman nuoruusvuosiensa tyyliä. Nyt kuitenkin olen itse hommannut ruutukuvioiset tennarit, alkanut käyttää leveämpilahkeisia housuja, bändipaitoja ja lätsää. Siis ihan samat setit, kuin vuosina 2006–2009.

2. Meikki. Edellinen kohta pätee myös meikkaamisessa. Kasarinuori saattaa varttuneena suosia isoksi föönattua tukkaa ja ysärinuori ei voi vastustaa kulmakarvojen nyppimistä kapeiksi aikuisenakaan. Minä taas olen kaivanut kirkkaanpunaiset ja neonvihreät luomivärit kaapista ja alkanut sutia niitä huoletta silmiin.

3. Fanittaminen. Ravasin kymmenen vuotta sitten jatkuvasti keikoilla ja fanitin milloin mitäkin. Homma on hieman harventunut, ja olenkin tovin miettinyt, että olenko jo liian vanha sellaiseen touhuun. No, viime vuosi osoitti, että en todellakaan. Lapsuus- ja nuoruusvuosien lempibändini Tiktak teki comebackin ensin kesän festareille ja tänä keväänä Hartwall Areenalle. Jokaisella keikalla killuin ekassa tai tokassa rivissä. Se oli siistiä eikä kyllä yhtään hävettänyt oma yli-ikäisyys. Saa nähdä, millaisiin fanikuvioihin sotken itseni tämän vuoden aikana.


4. Kapina. Olen huomannut, että ajattelu on (luojan kiitos) kehittynyt, mutta välillä tuntuu, kuin palaisi takaisin johonkin nuoruuden kapinaan. Tämä osaltaan liittyy tuohon edelliseen kohtaan: ärsyttävää miettiä, mikä on normatiivista toimintaa pelkästään oman iän takia. Parempi vaan antaa palaa sen kummempia miettimättä.


5. Rokki. Nuorempana olin erityisesti raskaan musiikin ystävä (äsken mainitsin Tiktakin, kuulkaas, sekin on livenä oikeasti aika rouheaa). Viimeisen vuoden aikana olen alkanut taas kuunnella raskaampaa musiikkia edellisiä vuosia enemmän. Haluaisinkin lähteä fiilistelemään kunnolla ja ostaa kolmen päivän liput John Smitheille, koska siellä nyt on vaan huikea tarjonta.

Tänään täytän 27 ja lähden juomaan skumppaa hillityssä rokkitakissani. Taustamusiikkina soi tietysti nuoruusvuosieni soittolista. Mikäs sen parempaa.


–Milja