Vanha lumikenkätuoli ja rottinkihimotus
Rottinki on nyt pinnalla ja yhtäkkiä lapsuudesta asti mukana kulkenut lumikenkätuoli näyttää entistä kivemmalta. Se on vähän kulunut, mutta minua ei haittaa pienet kulumat vaan tykkään kun tuolissa on vähän ajan patinaa.
Tämä tuoli on ostettu aikoinaan äitini asuntoon 80-luvulla. Se oli huoneessani kun olin pieni ja kun olin teini, silloin se oli suurimmaksi osaksi hautautuneena jättimäisen vaatepinon alle. En ottanut sitä heti mukaan kun muutin pois kotoa, mutta kun vanha huoneeni muutti käyttötarkoitustaan eikä siellä ollut enää tilaa tuolille, se tuli taas mukaani.
Tällä hetkellä tuoli on hieman arvokkaammalla paikalla kuin vielä pari vuotta sitten edellisessä asunnossani, jossa se jatkoi vaatekasatuolina. Nyt se on olohuoneessa ja sitä käytetään siihen mihin se on tarkoitettukin: tuolina! Siinä jopa istutaan.
Vähitellen olen alkanut katsoa vanhaa tuolia uusin silmin, kun rottinkiset kalusteet valtaavat sisustuslehtien ja -blogien sivuja. En tiedä yhtään, mistä tuoli on hommattu, mutta lumikenkätuoleja ovat tehneet ja tekevät edelleen monet valmistajat, kuten Parolan rottinki. Suosituimpia ovat tällä hetkellä ruskeat rottinkikalusteet, mutta tämä valkoinen sopii mielestäni meille hyvin, koska lattiakin on aika tumman kellertävän ruskea.
Olen myös alkanut himoitsemaan lisää rottinkikalusteita. Olen jo jonkin aikaa etsinyt hiljalleen rottinkista kukkapöytää, mutta visiotani vastaavaa ei meinaa millään löytyä uutena eikä käytettynä. Sen pitäisi olla korkea yhden hengen kukkapöytä, sellainen johon saisi sohvan viereen yhden ison kasvin. Jos huomaat jossain sellaisen, vinkkaa ihmeessä mullle!
Rottinkinen riippukeinukin olisi aika ihana, mutta eipä minulla ole sellaiselle nyt paikkaa. Se sopisi niin hyvin johonkin terassille, mökin terassille...!
Oletko sinä katsellut viime aikoina rottinkikalusteita sillä silmällä?
Meillä oli mietinnässä rottinkiset kalusteet jossain vaiheessa terassilla, mutta ne ei kuulemma ulkokäytössä kestä kamalan hyvin joten päädyimme kestävään polyrottinkiin.
VastaaPoistaOli kiva postaus ja hienot kuvat. Minäkin pidän ajan patinasta. Se jakaa ihmisiä puolesta ja vastaan. Mutta minusta vanha on aina rosoisen kaunista. Kuten elämä.
VastaaPoistaIhanaa, kun huonekalulla on tarina! Ja niin kaunis on tuo sinun tuolisi! Sillä on tunnearvoa!
VastaaPoistaIhana tuo tuoli! Tykkään hirveästi tavaroiden tarinoista, koska mielestäni on hauska miettiä mitä kaikkea tavarat ovat "nähneet". :-)
VastaaPoistaPolyrottinki sopiikin varmasti ulos paremmin!
VastaaPoistaKiitos! Olen samaa mieltä :)
VastaaPoistaKiitos, näin on :)
VastaaPoistaKiitos :) Niin mäkin!
VastaaPoista